Hotellihuoneen ikkunasta näkyi kalliota ja lampea ja käveltiin viisi kilometriä löytämättä yhtään kauppaa.
Mutta ihan huippumesta oli ja viikonloppu oli mitä parhain pitkästä aikaa.
Uskaltauduin viikonloppuna myös Serenan hurjiin vesiliukumäkiin. En oo ikinä ollut niiden(kään) ystävä, mutta mielessä kummitteli uudenvuodenlupaus. Sano vähemmän ei.
Lopulta yksi niistä hurjimmista liukumäistä muodostui mun lemppariksi ja sinne oli päästävä kokoajan!
Noin muuten on ihan perusarkea. Koitan saada vihdoin vaatekaapin kasaan (tästä lisää myöhemmin....) ja projekti romusta baaripöydäksi (huomaatteko, tälle prokkikselle on aina uusi nimi?) alkaa tulla valmista. Vielä työkaverin kanssa meinataan tehdä pieniä muutoksia pöytälevyyn jonka jälkeen vien sen kotiin ja jännitän kuinka käy niiden vääränlaisten naulojen kanssa. :D
Pitkästä aikaa voisi kuitenkin kuvitella että mulla olisi elämää - varsinkin vilkasta sellaista!
Seuraavalle kolmelle päivälle on kalenteriin merkitty muutakin kuin työvuorot ja ostin matkakorttiin kaksi viikkoa seutua, joten pääsen vähän seikkailemaankin aina kun siltä tuntuu!
Ps. Onko kuinka ärsyttävää kun en saa työkoneella lisättyä kuvia tähän? Mutta tuo kuva on aikalailla tasan vuoden vanha (taitaa olla mun viimeinen päivä pohjanmaalaisena)!
Niin ja tuo ensimmäinen kuva mun koti juuri nyt. Ei lisättävää........ Kumpaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti