Mä löysin kuitenkin päivärytmin heti, mun piti olla aina joko aamusta tai viimeistään puolenpäivän jälkeen työssäoppimassa. Mä kävin joskus ennen työpäivää kuntosalilla, joskus illalla katsomassa siellä salkkareita. Vaikka en tuntenut juuri ketään ei mulle tullut kertaakaan mieleen, että alkaisin juomaan tylsyyttäni.
Nyt tilanne on vähän eri. Kämppä on sama, ihminenkin melkein, mutta päivärytmin tekijä puuttuu. Mutta siltikään mä en ole löytänyt vieläkään syytä sille, miksi alkaisin juomaan. Mä olen rauhoittunut. Se tyttö, joka luuli jopa itse kärsivänsä ADHD:sta on poissa. Tässä seitsämässä neliössä on tilaa mulle ja tuo lukko antaa rauhaa sille, ettei kukaan voi tulla tänne jos en halua. Mulla on koti.
Onhan mulla välillä siis ihan tajuttoman tylsää. Mä koitan keksiä joka päivälle jotain tekemistä ja ihan pienimmätkin asiat pääsee mun kalenteriin. Viimeaikoina on ollut vähän rankkaa senkin takia, että mun opintolainarahat loppui. Ne samat rahat, joilla ajattelin maksavani seuraavan asunnon vuokravakuuden.
Mä meen huomenna työkkäriin. Kolmatta kertaa. Ensimmäisellä kerralla päätin, etten jaksa jonottaa (heh, juuri kun pääsin mainitsemasta että mulla ei oo parempaakaan tekemistä! :D) ja toisella kerralla olin jo että nyt tai ei koskaan. Kolmessa tunnissa kerkeää päästä yllättävän monta Angry Birds tasoa läpi. Vaan hyvä onni ei jatkunut seinän toisella puolella. Anteeksi en voi auttaa, kiitos ja näkemiin.
Niin ja sossupalaverikin on huomenna. Kukaan ei varmasti haluaisi vapaaehtoisesti olla sosiaalihuollon asiakas, mutta juuri nyt mä olen onnellinen että näin tapahtui. Melkein meinas usko loppua siinä vaiheessa kun täytin lomakkeita toiseen kertaan ja ravasin ympäri virastoja maksamassa papereista, joita ilman en voi saada rahaa. Kunnes mun viralliseksi statukseksi tuli sossupummi ja pari päivää sitten toimeentulotuki mätkähti mun tilille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti