Mun koti on täällä

Mulla on koti. Maanantaina kävin vihdoin Vantaalla kirjoittamassa vuokrasopimuksen asunnosta, jossa olin käynyt kahdesti aiemmin ja josta en tiennyt juuri mitään. Kovin viisas en vieläkään ole, mutta sen tiedän, että oon aivan rakastunut.
Alkuperäinen suunnitelma oli hankkia tavaroita paljon käsissä ja loppu kotiinkuljetuksilla. Myös vaihtoehto siitä, että vuokrataan Kristan kanssa pakettiauto kävi mielessä ja oli mun unissa usein. Tosin aika painajasmaisissa.
Lopulta tein taas jotain, mitä en miettinyt ollenkaan. Laitoin nettiin ilmoituksen, että tarvitsen pakettiautoa ja kuskia. Niinpä sitten maanantaina juostuani ensin ympäri virastoja uuden vuokrasopimuksen kanssa ja sitten vielä kilpailutettuani sähkö- ja vakuutusyhtiöt menin vielä salillekin juoksemaan. Sitten mulle soitti joku ja keski kauan tajuta, mistä on kyse. Mulla oli seuraavalle päivälle auto ja kuski.
Loppuilta olikin ikean nettisivuilla tuotteiden allekkain laskua ja lopputulosta siihen, että ostoksien jälkeen käteen jää 32 euroa, mutta saanpa sänkyni.

Ja tällä asenteella matkasin bussilla aamulla (miksi ensimmäinen ilmainen bussi menee vasta kello 12? Enpä olisi muuten ikinä uskonut käyttäväni kellonajasta 12 termiä "vasta" :D) tuonne kuuluisaan paratiisiin. Hyvä suunnitelma tosin uhkasi kaatua heti. Minkäs sille mahtaa kun vastaan tulee aivan loistava, edullinen nojatuoli? Lopulta se oli yksi niistä harvoista heräteostoksista, mitkä jäivät hyllyyn odottamaan toista perhettä.
En nimittäin ostanut mitään, mitä hieno suunnitelmani piti sisällään. Kovasti olin sänkyä ostamassa, mutta se oli sitä ennen, kun huomasin unelmieni sohvasängyn olevan tarjouksessa. Siinä ei paljon enää mietitty, vaan lopulta löysin itseni nostamassa painavia laatikoita ja saaden jopa apua muilta asiakkailta. Sohvasänkyyn piti tietenkin ostaa myös patjat, mutta ne ei suinkaan ollut ainoat ostokset tuolta reissulta.. Sain vähän täytettä myös täysin tyhjään keittiön kaappiini ja pussilakanasettejä.
Rahaa jäi lopulta miltein satanen enemmän, mitä olisi jäänyt jos olisin ostanut sängyn. Onhan se joo varmasti vähän mukavempi unielämys, muttta joskus on muutettava suunnitelmia.

Olin varma, että mun kuski tekee oharit tai on joku muuten vain hullu. Mutta kaikki sujui oikein suunnitelmien mukaan ja saatan tarvita kyseistä miestä myös jatkossa. Eksyttiin vähän mun kotikulmilla ja kun lopulta löydettiin perille niin siihen tuli myös yksi mun naapuri kantamaan tavaroita! :)

Tuntui oudolta nähdä se paikka ensimmäistä kertaa mun kotina. Täysin tyhjähän se ei ollut, oltiin edellisen vuokralaisen kanssa sovittu, että se saa jättää kaiken mitä ei tarvitse ja olin siltä jotain ostanutkin. Eniten ilahduin kyllä siitä, kuinka se oli jättänyt vaikka mitä pesuaineita tuonne! Juuri nyt kun en millään jaksaisikaan miettiä, mitä kaikkia aineita tulen tarvitsemaan lähiviikkoina.

Tiistainen lounas uudessa kodissa. Koska ruokailuvälineitä (paitsi ne muutama ikea-ostos) saatika sitten sähköjä ei vielä ole ja mukana oli muutama hassu kolikko, löytyi lähikaupasta tämmöinen ratkaisu. Enkä muuten kerkeä tottua siihen, että kauppaan olisi pitkä matka. Tästä Kallion asunnolta on pitänyt ylittää pieni tie ja nyt pitää kävellä omasta pihasta pois. Kelpaa.

Sähköjen uupuminen on tosiaan vielä asia, mikä vähän jännittää. Lisäksi postimies soitteli, että osoite, mikä mun vuokrasopimuksessa lukee on väärä. Se saattaa selittää sen, miksi mulle luvattiin sähköfirmalta sähköt tälle päivälle, muttei niitä ole näkynyt.