Hei hei mitä kuuluu, sä kysyt ja kaikki on ok

Mistähän sitä alottaisi...
1) Mun pää huutaa mua lähtemään hölkkälenkille. Joka päivä. Uskomatonta. Ja kivuliasta, mutta pikkuhiljaa pari askelta lisää... Jos kipu käskee lopettamaan niin mietitään sitten uudestaan. Ehkä ;)
2) Nyt yksi pohjanmaan kaveri lisää on nähnyt mun asunnon. Se vietti mun luona pari päivää, jonka jälkeen matkustettiin yhdessä Kokkolaan. Tehtiin junaan evääksi jopa kanasalaattia, joka oli ehdottomasti semmonen eväs mitä todennäköisesti voisin tehdä toistekin!
3) Mun sukuun syntyi Kokkolassa olon aikana uusi pienokainen. Viimevuosina oon päässyt ostamaan vaatteita sekä leluja pikkuprinsessoille, mutta nyt sukua päätti jatkaa pieni (4420g..) prinssi! Oon nyt siis triplatäti. Itseasiassa päivä tuon ilouutisen jälkeen tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun tulin ensimmäisen kerran tädiksi. S on siis jo iso esikoululainen, joka tuumasi pikkusiskolleen ettei kerkeä enää leikkiä kun hoitaa pikkuveljeään :D
4) Yksi stressinaihe vähemmän: mä saan jäädä tähän mun asuntoon vielä ainakin toistaiseksi. Pelko kodittomuudesta on viimeaikoina rajoittanut mun muita ajatuksia ja kummitellut unissa, mutta nyt ainakin hetkeksi voin taas hengähtää. Äsken tuli sähköposti, että avaimet tulee palauttaa 30.11. Enkä halua uskoa sitä.
5) Mun entinen puhelin veteli aivan viimeisiään ja päätin, että on jopa hengenvaarallista jatkaa yhteiseloa sen kanssa. Siispä tilasin ihan hyvällä tarjouksella itselleni uuden lelun. Nokia Lumia 620 <3

+6) En oo moniin viikkoihin hehkuttanut, joten nyt on taas aika: Jenni tekee maailman parhaimpia hodareita! Oon varma että eilen jokainen täydessä junassa ollut katsoi kateellisena tätä näkyä. Tällä kertaa tälle nautinnolle oli myös erityinen syy, mutta kerron siitä myöhemmin.

Koska julkaisen tämän vain pari minuuttia sen jälkeen, kun sain tietää kohdan 4 muutoksesta, on pakko lisätä myös että ehkä elämä jatkuu, vaikka nyt kieltämättä tuntuu todella pahalta ja epätodelliselta.