Hereillä ollessa painajaista aiheuttaa tulevaisuus. Olin jo päättänyt, etten stressaa vaan keskityn tähän hetkeen ja mietin seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua. Sitten tutustuin erääseen serkkuuni, joka tekee mun unelmatyötä ja puhuin neljäkymmentä minuuttia siskon kanssa puhelimessa.
Ehkä joudun ottamaan lisää opintolainaa ja vaihtamaan taas maisemia. En tiedä.
Uusi serkku on jännä juttu. Sen äiti on mun kummitäti ja mun äidin sisko. Se on meidän ainut yhdistävä tekijä. Ja silti se aika iso juttu.
Näitä tuntemattomia serkkuja mulla on kyllä enemmänkin. Ollaan puhuttu nyt tämän uudenkin kanssa siitä, että se johtuu suurista ikäeroista. Mulla taitaa olla vähemmän ikäeroa heidän lapsien kanssa.
Mulle tää kuvio ei millään tavalla ole ongelma. Silti tunnen välillä tarvetta pyydellä anteeksi sitä että vaan ilmestyn heidän valmiiseen elämään. Siinä missä minä etsin kauneusilloista ihmisiä on heillä jo kaikki löydettynä.
Meiltä muuten katosi lämmitys. Tuore bataatti-jauhelihakeitto jäätyi kattilaan. En olisi ikinä uskonut, kuinka suuri merkitys kahdella patterilla on tai kuinka kylmä kotiin voikaan tulla niin lyhyessä ajassa. Varsinkin jos järjestelmä rikkoutuu juuri silloin kun on kovimmat pakkaset. Minne lähdit kevät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti