Ihana loppuviikko ja ihanat ihmiset

Loppuviikko olikin yhtä matkustelua. Kuvia tasan 0, muistoja miljoona.

KESKIVIIKKO
-Nenäverenvuoto
-Kiire x1000
-Pakkaaminen
-"Iskää, otan auton että kerkeen junalle"
-En saa auton ovia auki
-Peruuttaminen on tänään hankalaa
-Auto sammuu valoihin
-Juna juna junaa!
-Helsinki-Porvoo-Askola
- <3

TORSTAI
-Taksi-bussi-levottomat jalat
-Kampissa mainostetaan kuntosalia
-Ajattelen osallistua arvontaan ja löydän itseni salilta allekirjoittamassa vuoden sopparia
-Perinteinen Helsinkiseikkailu ja -eksyminen
-Ryhmätyöhaastattelu
-Alennusmyynnit!! Ei, en sorru..
-Kamppimainonnan uhri ilmoittautuu jälleen.
-Hiustenpidennyksiä, suoristamista. kihartamista, aaaa! Ei ole rahaa sortua, onneksi kai.
-Takaisin murujen luokse Askolaan.

PERJANTAI
-Aamuinen teehetki päätyy siihen, että löydämme itsemme Hesburgerista sen sijaan, että olisimme menneet syömään sushia.
-Bussilla Helsinkiin
-Mahtava herätys paikassa x "Bussissa teknisiä ongelmia, jos on kiire niin kannattaa varmaan mennä odottamaan toista kyytiä"
-Hermostuminen ja kuskin "jokainen on oman onnensa seppä"-ilme, kun bussi toimii ennenkuin kerettiin tilata taksia
-Ihania kavereita, ihania kauppoja. Rustokoruun pinkki pallo.
-Mainontaan sortuminen osa 1395. Meinaan ryhtyä UNICEFin kuukausilahjoittajaksi.
-Jälleen Hesburger
-Junailua viisi tuntia ja illaksi kotiin.

LAUANTAI
-Saa nukkua, jos unta riittää...
-Pakkaamista.
-Kiire junaan, en kerkeä ostaa lippua asemalta ja majoitun käytävän lattialle.
-Saan seuraksi viinalta haisevan miehen, joka sanoi että minusta tulee hänen firman pomo.
-Suuri empatiantunne. Vaihdetaan puhelinnumeroita. MIKSI???
-Junan vaihto Seinäjoella. Jes, taajamajuna ilman kuulutuksia...
-Laihia ja kylmyys.
-Mahtavat ihmiset, paljon halauksia, koirankarvoja ja hevostyttöilyä.
-Kyynelkanavat aukeaa kun maailman ihanin nainen laulaa onnenlapsesta Almaz ja sanoo että sehän on kuin minä.
-Scandinavian hunks ja hölmöt laihialaiset miehet.
-Grilliruokaa.

SUNNUNTAI
-Herätyskello soi yhdeltä, mutta olen silloin jo matkalla takaisin koululle.
-En löydä koulun avaimia mistään ja väsymys muuttuu ärtymykseksi.
-Onneksi talkkari on kaveri.
-Asunto on kylmä, peitot on kylmiä ja kylmyys ärsyttää.
-Kulutan aikaa nukkumalla ja katsomalla netistä ohjelmia.
-Tehdessäni ruokaa kaveri tulee. Juoruillaan samalla viikon tapahtumat ja juttua riittää aamuyöhön.

Lauantailta mieleen jäi keskustelu tän maailman ihanimman kanssa (puhun myös kakkosäidistä, se on niin äitiluonne) kun muisteltiin meidän ensitapaamista - vuotta 2007 kai. "Sulla oli sellainen kuva ittestäs, että et oo mitään." Olin antanut muille vallan päättää asioistani. Ja siinä mä nyt olin, uudessa mekossa ja lausuin ääneen outoo olla näin kaunis.