Viikonlopun vietin Arja Korisevan kurssilla. Syitä kyseiselle kurssille osallistumiseen oli kaksi: mun valmistuminen uhkaa siirtyä, sillä mulla ei ole tarpeeksi valinnaisaineita. Yksi viikonloppukurssi on aina puolikkaan pisteen verran ja nyt olen taas vähän lähempänä valmistumista. Toinen, se itselleni kuitenkin merkittävämpi syy oli se, että yksinkertaisesti tarvitsen esiintymiseen varsinkin lisää varmuutta.
Lukiessani kurssin ohjelmaa, olin varma että ja minähän en siellä esiinny. Ja sitähän ei muuten T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N videokuvata!! Mutta selvisin.
Voimakkaammat tunteet heräsi vielä kuitenkin nauruharjoituksen aikana. Piti siis nauraa ääneen ja vaikka tiesin, että kenelläkään ei nauruun ole kuin korkeintaan se syy että nuo muutkin hölömöt nauraa, niin hetkessä päässä alkoi pyörimään kuusi vuotta vanha elämänfilmi ja romahdin. Se oli aivan kamalaa, mutta toisaalta oli hyvä tajuta tämä ja mahdolliset syyt siihen nyt, eikä kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Ehkä ne asiat, joita en kuitenkaan ole osannut käsitellä loppuun ovat jarruttaneet kaikkia esiintymistilanteita. Mä olen kuitenkin joskus ollut se tyttö, joka on nauttinut esiintymisestä. Tiedän mitä se on, mutta en vain pysty siihen enään. Ja siitä kertoo tuo alla oleva julistekin, jonka aiheena oli "Minä esiintyjänä nyt ja tulevaisuudessa."
Kurssin ensimmäisen päivän jälkeen en saanut nukuttua kuin pari tuntia. Ajatukset harhaili ja en tiennyt mitä pitäisi ajatella. Eikä jännitys tunnu helpottuvan kuin nyt vasta, istuessani Kristan sängyllä Helsingissä. Huomenna alkaa kuntoutuksen viimeinen jakso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti