Syksyllä en tuu enää kouluun, kirjoitan heihei luokan tauluun

Kolmen vuoden aherrus on nyt ohi. Perjantaina oli mun 12. kevätjuhla. Se tilaisuus, kun kuuluu halata kaikkia opettajia ja kiittää. Vaan nyt siinä kiitoksessa on oikeasti sisältöä. Opin myös sanomaan anteeksi ihmiselle, joka oli ennen rakas. Ehkä jatkossa en yritä unohtaa niitä joiden seuraa oikeasti kaipaan, vaan opin myöntämään välillä mokanneeni.

Mulle oli järjestetty kotikaupungissa pienet juhlat (mitä nyt aluksi näytti siltä, etten edes kerkeä itse paikalle! :D), joissa oli mulle rakkaita ihmisiä ja tietenkin jotain syötävää. Oli tosi kiva nähdä niitä kaikkia, joita tulee oikeasti nähtyä aivan liian harvoin. Osa sellaisiakin, jotka eivät edes tienneet muutostani ja osa niitä, jotka nyt muuten vain eivät pidä siitä, että musta tuli suuren kaupungin tyttö.
Juhlien jälkeen mentiin mun kaverin kanssa erään ravintolan terassille istumaan, sieltä on vaan niin täydelliset näköalat merelle. Sitten haettiin kaksi niiden koiraa ja juostiin miehiä hyttysiä pakoon. Niin ja pitkästä aikaa mun olkapäillä ja hupussa asui rottia!

Lauantaina oli vielä yhden toisen kaverin valmistujaiset ja viihdyinkin siellä yli viisi tuntia..! Kerkesin katsoa kaverin pikkusisaruksien kanssa leffoja, vierailla tarjoilupöydässä muutamasti, juoda usean kupin teetä ja vähän juoruillakin. Kieltämättä siis aika tapahtumarikas ja mahtava viikonloppu, joka huipentuu neljän tunnin junamatkaan ja siihen että mä saan ensimmäistä kertaa omaan kotiini yökylävieraan!

(Harvinaista kyllä, mutta kerrankin kaikki tässä olevat kuvat on tallentanut mun rakas lumia. Otin teille jopa muutaman videon, mutta itsekritiikin iskemänä jätän ne julkaisematta)