Minä ja tekniikka - "oon aina se jääräpäätyttö, se joka on valmiina maailmaan"

Olin kymmenen, kun matkustin ensimmäistä kertaa yksin sellaisen ihmisen luokse, johon olin tutustunut internetissä. Olin ehkä liian nuori pelkäämään ja tarpeeksi vanha selviytymään tunnin linja-automatkasta.
Mitä enemmän ikää tuli, sitä useammin matkustin nettikavereiden luokse. Joidenkin luona kävin vain kerran ja yhteydenpito päättyi sen jälkeen, toisien kanssa olen tuntenut monia vuosia ja saanut kuin uusia koteja ja perheitä.

En tiedä, mikä erottaa nettikaverin ja ystävän. Yhteenkin olen tutustunut yli kolme vuotta sitten ja viime talvena nähtiin ensimmäisen kerran. Ennen meillä oli välimatkaa aina yli 400 kilometriä, nyt 10. Ollaan tekemisissä nykyisin enemmän kasvokkain tai puhelimessa, kuin että lähettäisimme toisillemme esimerkiksi sähköpostia. Hän on siis selkeästi ystävä, johon olisin tuskin koskaan tutustunut, jos emme olisi alkaneet netissä keskustelemaan.
Samankaltaisia ystävyyksiä mulla on jo pelkästään Helsingin lähettyvillä viisi. Oli helpompi muuttaa Pohjanmaalta yksin pääkaupunkiseudulle, kun tunsi muutaman ihmisen jo valmiiksi.

Ensimmäinen tapaamiskerta on aina yhtä jännittävä. Onko ihminen samanlainen, mitä se on ollut netissä tai puhelimessa? Entä jos emme tulekaan toimeen? Tietenkin myös aina on olemassa pelko siitä, että nettituttavuus paljastuukin aivan toiseksi ihmiseksi.
Itse olen onnistunut välttämään ikävät kokemukset oikeastaan kokonaan. Olen tarkka aina siitä, missä tapaamme ja ovatko esimerkiksi kaverin vanhemmat tietoisia tulostani. Melkein aina olen kuitenkin jäänyt yöksikin, sillä välimatkat ovat olleet yleensä suuria.

Olen miettinyt paljon, miksi mulle on ollut aina niin tärkeää että etsin netistä ihmisiä, joita kiinnostaa samat asiat tai joihin muuten vain haluaisin tutustua enemmän. Miksi olen sopinut tapaamisia, mennyt toisten koteihin ja tutustunut myös muihin uuden tuttavuuden perheenjäseniin. En edelleenkään tiedä syytä siihen. Mutten myös tiedä syytä, miksi en olisi tehnyt niin.
Vaikka usein ajatellaan, että internetissä istuminen on ajanhukkaa, ajattelen mielummin kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita nimenomaan siellä istuminen antaa. Kuten jo aikaisemmin kerroin, minusta on tuntunut, että olen saanut uusia koteja ja perheitä. On tuntunut hyvältä, kun koko perhe on ottanut vastaan ja sanonut, että olen tervetullut koska tahansa. Aina on tiennyt, minne mennä jos tarvitsee majapaikkaa.
Ja majapaikkaa olen joskus todella tarvinnut. Yhdenkin perheen luona asuin useamman kuukauden ja toisinaan muissa perheissä lyhyempiä aikoja. Olen päässyt myös mukaan erinäisiin juhliin: kuten esimerkiksi konfirmaatiotilaisuuteen ja häihin. Erään nettikaverin kanssa olen myöskin viettänyt muutaman päivän Tanskassa.

Kaikkien kokemuksien jälkeen, täytyy sanoa etten kadu hetkeäkään. Tämä on matkakustannuksien takia saattanut olla joskus kallis harrastus, mutta ystävien, uusien kotien ja perheiden määrää ei voi mitata rahalla.