Mä oon niin huono stressaaja. Vai pitäisikö sanoa hyvä, se kun ei tuota mulle minkäänlaista ongelmaa. Ei kuitenkaan mitään huonoa ilman mitään hyvää. Tykkään siitä, että kaiken sen harmauden ja kiireen keskellä osaan pienillä asioilla nostella päätä pystyyn. Kuten vaikka 40 minuutin puhelulla. Lehtimyyjän kanssa.
Tänään, juuri kun aiottiin kaverin kanssa alkaa katsomaan Housea ja ottaa päiväunet (siinä missä katsoin ennen yhden kaverin kanssa jopa 10 jaksoa putkeen, on nykyinen tapa katsoa ehkä puolikas ja alkaa nukkumaan), soi puhelin. Kännykkä mokoma ei tuntenut, kuka kaipailee ja herättelin toivoa että ehkä joku soittaa ja haluaa mut työssäoppimaan. Ja koska puhelun alku meni pelkkään ajatteluun, en tajunnut kuka linjan toisella puolella on. Se selvisi kuitenkin hyvin nopeaa, kun miesääni lausuu nimeni miljoonalla eri tavalla ja nauraa kysyen oikeaa tapaa lausua se (kyllä, ihan hauskaa omistaa ruotsalainen nimi.) Nauru jatkuu, kun selviää että miehen pitäisi kiitellä minua pitkäaikaisesta asiakkuudesta, joka alkoi viikko sitten kun edellisen kerran vastasin puhelinmyyjän soittoon.
Ja kuten me kaikki varmaan tiedämme, nauru yhdistää. Hetken päästä istuin kämppiksieni kanssa lattialla kaiutin päällä ja kuuntelin, mitä asiaa miehellä minulle - tai nyt jo meille, on.
Kerrottuani myöhemmin tänään puhelun sisällön fysioterapiassa, hän nauroi että ei tulisi mieleenkään aloittaa tuollaista keskustelua puhelinmyyjän kanssa. Myönnän, en kovin usein kysy tuntemattomilta heidän vakiokuntosalinsa nimeä, asumistilannetta, palkkaa ja saa kaupanpäälle kertomuksia erosta, viikonlopun tapahtumista, vaikeasta nuoruudesta ja työhistoriasta. Jos kerran ihmisiin tutustuu näinkin helposti, niin miksi stressaan sitä että saanko Helsingistä ystäviä?
ja sit jos on himassa ja puhelinmyyjä sattuu soittaan
ja kaikkii ihan turhii lehtii mulle myydä koittaa
ei ne mua kiinnosta mut ville pistää sanomaan
ai me naiset ja demi vai, pistä ihmees tulemaan
(Harhakuvitelma - hullu se on)
"Miksi naiset rakastuu puhelinmyyjiin?
Mä en tiedä mutta Cosmo ja Aku Ankka sopii mulle!"
(ja en mä nyt varmaan rakastunut ole, vaikka kahville kutsuinkin)
Sä oot niin ihanan sponttaani :D
VastaaPoistaNo en mä tiiä, pohdinhan tuota lehden tilaustakin hurjat 40 minuuttia ;D
Poista