Duunin jälkeen lähdin johonkin aivokalvontulehdus-rokotetutkimukseen. Tää tutkimus on pyörinyt ainakin pohjanmaalla jo aiemmin ja mun moni tuttu on osallistunut tähän jo. He ovat selvinneet elossa ja saaneet rahaa tästä, joten miksipä ei.
No, sehän ei sitten ollut aivan niin yksinkertaista. Ensin täytyi lukea 8 suostumuspaperia ja sen jälkeen lääkäri (jota luulin keittiöessun vuoksi ensin kokiksi ja ihmettelin mitä sellainen tekee tutkimuslaitoksella) kyseli lisää ja sille piti muistaa kertoa kuukauden tarkkuudella esimerkiksi jäykkäkouristusrokotuksen ajankohta. Ei siis mitään tietoa. Ehkä pitäisi.
Sitten juttelin jonkun toisen tyypin kanssa. Se opetti mua mittaamaan kuumeen suusta ja selitti mitä kaikkea mun pitää seuraavan seitsämän päivän aikana tehdä ja kirjoittaa päiväkirjaan.
Sitten tuli taas joku eri sankari, jolla oli kärryt täynnä Hello Kitty -tavaroita ja Karvinen -laastareita. Niin ja piikkejä. Niin se sitten alkoi etsimään mun suonia. Ja kuten oon aiemminkin kertonut, se ei oo mikään kovin helppo juttu. Pistoja tehtiin kyllä paljon ja niitä söpöjä laastareitakin tuli mun käsitaipeet täyteen, kunnes se päätti ottaa ne neljä putkea verta mun kämmenselästä. Vaan eipä ollut sekään niin kovin helppoa.. :D
Mutta tämän jälkeen ne vaikeudet vasta alkoi. Yllättäen se nainen jonka kanssa mittailtiin sitä kuumetta kertoi että jotakin kokeita täytyy ottaa uusiksi. Ja hetkenpäästä se kertoi että ei tarviikaan, vaan tässä käy nyt niin että mua ei tulla rokottamaan ollenkaan.
Kävin sitten eilen vielä Anttilassa vähän ihailemassa kaikkea pikkutilpehööriä, vaikka oon päättänyt etten ainakaan osta mitään ennenkuin ne isoimmat hankinnat on tehty. Mutta ainahan sitä haaveilla saa, eikö? ;)
Sattumalta myös Nokian liike tuli vastaan, joten sain vihdoin vietyä rakkaan korjaukseen. Sain varapuhelimeksi pinkin Lumia 625:n ja tää on tosi kiva.
Mennessäni eilen junaan nukahdin ilmeisesti heti. Ja sattumalta myös heräsin juuri ennen omaa pysäkkiäni. Olin aivan valmis jatkamaan unia vielä seuraavat 12 tuntia ja väkisin yritin pitää itseäni hereillä koko illan ja siivota. Mutta ei.
Takana 11 tuntia yöunia ja aamulla kännykässä odotti tekstiviesti. Äiti ja iskä on tullut ulkomailta kahden viikon jälkeen Suomeen.
Viikonlopusta muistona on Snow run fest -ranneke. Kävin siis vähän juoksemassa jäässä, mudassa ja vedessä. Eikä mun tennarit ehkä ikinä toivu entiselleen siitä koettelemuksesta! :D
Reiden kanssa tuntuu olevan vähän sama tilanne. Kaaduin aika pahasti sunnuntaina. Enkä voi edes tapani mukaisesti syyttää pelkästään talvea, sillä mulla oli jalassa muovipohjaiset aamutossut. Ja siitä reidestä tuli muuten musta! Niin ja todella kipeä.
ps. ja kisulikuume kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti