torstai 13. maaliskuuta 2014

Miten tuntuukaan tää niin tunteettoman ei-miltään -vaihe

Mun sydämeen on tullut vierailulle teini.

Se pistää mut suuttumaan pienistä asioista,
esittämään vahvaa,
murtumaan herkästi.
Se syöttää mun lauseisiin kirosanoja,
saa mut käyttämään sanoja ihan sama,
soittamaan melankolista musiikkia liian lujaa.

Ahdistaa,
oksettaa,
suututtaa,
pelottaa.

Mä käyn läpi niitä asioita mitä teinit pohtii.
Takerrun liikaa omaan teiniyteen,
suren sitä.

Meikit leviää,
saan näppyjä,
revin irti niitä,
istun suihkun alla,
jopa kaksi tuntia päivässä.

Keittiöstä paloi valo,
olohuoneesta romahti verhotanko,
lattiat täynnä kokoamattomia huonekaluja,
ostoslistalla vielä monia lisää.

Etsin ihmistä,
jota voisin katsoa silmiin.
Sanoa
mulla on niin saatanan paha olla.

---
Onneksi huominen on huomenna.
Ehkä silloin on hyvä.

1 kommentti:

  1. Ei olla aikoihin juteltu. On ikävä sua.
    Haluun vaan sanoo että haluisin olla paikalla ja olla se ihminen jolle voit itkee ja huutaa kun on paha olla. Halaisin sua pitkään ja sit keittäisin sulle teetä ja pakottaisin kattomaan huonoja komedioita et saisin sut hymyilemään

    VastaaPoista