Haloo Helsinki!

Tuollaisen avautumispostauksen jälkeen on vaikea kirjoittaa mistään, mutta ei nyt viitsi blogia sen takia lopettaa että välillä on vähän vaikeaa. Sitä paitsi osaisinko arvostaa tätä naamalla olevaa virnettä jos se ei välillä olisi kateissa?


Mä olen nyt helsinkiläinen. Eilen oli aprillipäivä ja mun kirjat siirtyi Helsinkiin. Oon ilmoittanut uuden osoitteen jo koulullekin ja oon oikeesti aika onnellinen tästä tilanteesta. Enää se ajatus Helsinkikodista ei tunnu niin kamalalta. Itseasiassa se suurin paha olo ja epätoivo helpotti vielä samana iltana.

Eräs kaveri lohdutti, että mun tuntemukset kuuluu asiaan ja tutkimuksien mukaan menee 2 kuukautta ennenkuin uutta asuntoa voi sanoa kodiksi. En kuitenkaan enää usko, että kotoutuminen kestää tässä tapauksessa niinkään kauan. Huomaan kuitenkin ollessani perheen ja suvun lähellä, että kaipaan kuitenkin kokoajan jotain. Kävin tapaamassa kummityttöänikin ja vaikka pelkäsin että takerrun ja ikävöin ennenkuin lähdenkään, niin suunnittelin vain mitä kaikkea lähetän postin mukana hänelle.

Vielä tämä viikko pitäisi jaksaa koulussa ahertaa ja sitten kohti tuntematonta. Kirjaimellisesti, sillä työssäoppiminen alkaa maanantaina, vaan paikkaa ei näy missään. Mutta jos jostain oon varma niin siitä, että tästä tulee ihan huippu kevät ja kesä!