Kaksi kotikaupunkipäivää

Kameran mukana pitäminen on uskomattoman vaikeaa. Ja vaikka se on mukana, niin aina ei vain tajua.

Tää postaus on nyt samalla maanantai ja tiistai, koska molemmat päivät olivat luonteeltaan hyvin samanlaisia: vähän keskustassa pyörintää ja löhöilyä. Pahoittelen kuvien puolesta, mun uudessa koneessa ei ole mitään kuvanmuokkausohjelmaa :(

 Oli pakko laittaa jouluvalot takaisin, on niin ihana herätä aamulla siihen että ne tuo sopivasti valoa :) Ja mulla on varmasti maailman suloisin unikaveri!

Lähetyssopessa tarjoilu pelaa! Lisäksi yksi tuttu halusi taas ostaa mulle arvan ja voitin sillä arvalla After Eightejä. Haudutettua teetä ja vohveleita kului pitkin päivää useaan otteeseen.

Tadaa, uusi lelu mulle! Ja digiboksi kun vanha hajosi. Olisin halunnut tallennettavan, niin olisin ryöstänyt sen omaan asuntoon sitten, mutta ostettiin nyt halvin mikä löytyi. Ja kännykänkin suhteen vähän samalla ajatuksella, kun en nyt kuitenkaan mitään hyvää tarvitse.

 Melkein muistin ottaa kuvan ennenkuin aloin erittelemään paprikaa pois. En ikinä tajua sanoa että ruassa ei saa olla paprikaa.... Mutta tosiaan, HH Cafen lihapulla-annos ristikkoperunoilla.

 Kaveri lähti käymään mun kanssa ihotautilääkärillä. Tästä menosta on ollut puhetta jo pitkään, mutta en ikinä saanut aikaiseksi. Jalkapohjassa on siis ollut syyliä lähemmäks 10 vuotta. Nyt mulla on syyliä ja järjetön kipu. Kuulemma tuota typpihappoannosta pitäisi kuuden viikon välein käydä laittamassa. Tajusin, että asun silloin jo Helsingissä!

 Anttilassa oli tarjouksia paljon. Tämmöinen mainonta herätti kyllä ajatuksia.

Arnolds - mmmmm!

Näin mun yhtä lapsuudenkaveria ja oltiin päätetty jo aikaisemmin, että mennään syömään Amarilloon. Itse pääruuasta tajusin ottaa kuvan vasta siinä vaiheessa, kun olin kiitettävästi tuhonnut sitä, mutta hyvää oli kuitenkin. Paitsi että tilasin tulisinta dippiä mitä löytyi. Harvoin jätän jonkun mausteisen jutun syömättä, mutta sitä ei vain voinut syödä!

+ Kävin tänään kirppiksellä!! Heitin tuotteet jo pesuun, mutta jos muistan niin nappaan niistäkin kuvaa.

Anna mulle ne vastaukset

Nappasin maten blogista haasteen, johon mua ei oltu edes haastettu! ;) Tässä yön pikkutunneilla tuli kuitenkin sellainen olo, että haluan kertoa jotain, mutta en kuitenkaan jaksa kirjoittaa jotakin pitkää yhtenäistä tekstiä. Eikä nukkuakaan viitsi, siitäkään huolimatta että vaikka on hiihtoloma niin on miljoona asiaa hoidettavana heti aamusta.

11. Faktaa minusta:

1. Kyllästyin tummanruskeisiin hiuksiini ja lätkäsin päähäni värinpoiston, sillä seurauksella että porukoitteni kodin vessa haisee nyt aivan siltä. Ymmärrän nyt myös, miksi pakkausselosteessa kiellettiin vaalennusainejauheen hengittäminen. Ei mikään paras kokemus.
2. Vaikka edellisestä voisi päätellä, että olen nyt blondi, niin ei siinä aivan niin tapahtunut. Mulla on ollut oma väri päässä viimeksi puolitoista vuotta sitten ja äidin mukaan tämä näyttää nyt aikalailla siltä. Omasta mielestäni tämä on vähän turhan oranssi, mutta hopeashampoo tulee olemaan ystäväni seuraavien päivien aikana.
3. Oon nähnyt mun Helsinki-kavereita viimeksi vähän yli viikko sitten ja taas on ikävä. Keskiviikkona asia korjaantuu, nimittäin oon niin junassa! Nyt kun alan miettimään, niin oon tän vuoden puolella hypännyt väliä Pohjanmaa-Helsinki aivan tajuttoman usein. En oikeasti reissaa aivan näin paljon mitä nyt.
4. On mulla ihan syynikin tälle tulevalle Helsinki-matkalle. Oon menossa torstaina työhaastatteluun! Kyseessä olisi kesätyö, enkä vielä ihan tiedä oonko innoissani vai peloissani. Etin kovalla innolla itselleni töitä, mutta huomasin epäileväni aivan yllättävän paljon sitä, osaisinko kuitenkaan kaikkea sitä, mitä työntekijän oletetaan osaavan. En  ole koskaan ajatellut että osaamattomuus olisi suurin ongelmani, mutta näin sitä alkaa pohtimaan kun puhutaan oikeasta työpaikasta.
5. Ensi viikolla tulee tasan 4 viikkoa siihen että muutan, joten saan tehdä muuttoilmoituksen!! Kerroin äidille mitä haluan poismuutto-lahjaksi ja sen mielestä se sana tuntui kamalalta, vaikka en täällä olekaan viimeisen kolmen vuoden ajan asunut kuin muodollisesti. Sen pikkutyttö muuttaa suureen kaupunkiin soittaakseen eksymispuheluita.
6. On kuitenkin aina, opintolaina! Sain muutaman hylkäävän päätöksen jälkeen vihdoin oikeuden opintolainaan ja aamulla menen tästä riemusta pankkineitiä tervehtimään.
7. Tosiaan, tulevaisuus, lempiaiheeni ja suurin epätoivoni juuri nyt. Vaihtoehtoja miljoona ja niistä kaikista jaksaisi jankata loputtomasti. Päätin, että teen siitä erillisen blogitekstin vielä.
8. Mulle on tulossa oikeesti tosi kiva hiihtolomaviikko. Ajattelin ensin hehkuttaa sen kaiken tähän jo nyt, mutta sitten keksin että jos vaan muistan niin päivittelen sen tänne kuvina kun sen aika tulee! Toivottavasti vain muistaisin...
 9. Tajutessani, että nämä lyhyet faktat eivät ole kovin lyhyitä, ei varmaan tarvitse mainita että oon aika harvoin hiljaa. Ja nekin tilanteet on yleensä sellaisia, joissa puhuminen olisi jopa viisasta.
10. Odottaessani jotakin sähköpostia päivittelen sähköpostilaatikkoani pahimmillaan 10 minuutin välein. Jopa yöllä. Jopa nyt. Oon kai vähän epätoivoinen.
11. Aikaa herätykseen: 6 tuntia ja 16 minuuttia. Yllätys. Nuo numerot alkavat olemaan aivan liian tuttuja. En tosin tunne olevani yhtään sen pirteämpi aamulla, vaikka olisin nukkunut sen suositellun 9 tuntia. Nytkin laitoin herätyksiä 12, aina kahden minuutin välein kuten joka aamu usean vuoden ajan. Kärsin unettomuudesta, heräämättömyydestä, väsymyksestä ja siitä että saatan nukahtaa väärään paikkaan.

1. Mikä on parasta, mitä sulle on viikon sisällä tapahtunut?

- Tää viikko on ollut aika normaalia arkea, tasasta kriiseilyä ja paljon hyvää itsetekemää ruokaa. Hyvä viikko ilman mitään huippuhyvää kohokohtaa :)

2. Mikä on lempikorusi?

- Kalevalan Sydän-sormus.

3. Käykö joku ihminen tällä hetkellä hermoillesi? Kuka ja miksi?

- Kyllä ja ei. Viimeaikoina kaikkien naama on käynyt hermoille ihan vain siksi että en tiedä. Mutta nyt ei edes yöchat ärsytä.

4. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?

- Vohveleita äitin työpaikan kahvilasta aamulla.

5.  Mikä on lemppari tv-ohjelmasi kautta aikojen?

- Kyllä se on varmaan sitten pakko vastata Salatut elämät, sillä en ole mitään muuta ohjelmaa seurannut niin pitkään.

6. Rumin sana, jonka tiedät?

- Räkä.

7. Minkä nimen antaisit lapsellesi, jos se olisi poika?

- Yksi päivä mieleeni juolahti, että mun poikalapset saa nimet lastenlaulu Saku Sammakon mukaan. Siellähän on Sakun lisäksi ainakin Matias ja Heikki. Mutta en tiedä, näitä kuningasideoita tuppaa juolahtamaan mieleen vähän useamminkin.

8. Mitä 5 asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?

- Tapoihini ei ole ollut suunnitella minkään matkalaukkuni sisältöjä etukäteen ja uskon että tässäkin kävisi niin, että toimisin vain hetken mielijohteesta kovassa kiireessä. Turha siis suunnitella :D

9. Mikä on sun lempivaatekauppa?

- Etsin sitä kai vielä.

10. Mikä ärsyttää ihmisissä kaikista eniten?

- Varmaan se, jos ei halua ymmärtää ketään eikä mitään. Tyhmyys on ihan kivaakin välillä, mutta liika on liikaa ja välinpitämättömyys kuvottaa.

11. Missä haluaisit olla 10 vuoden kuluttua?

- Missä vain, kunhan oon onnellinen. Ja toivottavasti rakastunut.

Musta tuli vapaa ja itsenäinen

"Ei enään ikinä soluun!", oli ainut vaatimus alkaessani etsiä itselleni pysyvää kotia Helsingistä joulukuussa. Etsin asuntoa päivittäin ja suunnittelin.
En miettinyt rahaa koskaan. Ajattelin, että sitä on. Ei ole vaihtoehtoa, ettei rahaa löytyisi mistään. Pakkohan sitä on jollakin olla! Jos kela kerran ilmoittaa, että vanhempani tienaavat liikaa enkä siksi voi saada opintotukea, niin miksi se ei yllättäen meinaakaan sitä että rahaa olisi minulle niin paljon kuin ikinä haluan? Sen hyväksyminen on ollut hyvin vaikeaa ja turvaudun vanhempieni taloudelliseen tilanteensa edelleen aivan liikaa, siinä missä haluaisin kuitenkin olla täysin itsenäinen ja elättää itse itseni.

Olen asunut nyt yli 2,5 vuotta solussa, keskellä peltoja ja metsää. Fysioterapiassa puhuttiinkin tästä, että vaikken ehkä vielä pysty ymmärtämään kuinka paljon juuri se, että ongelmat on vain joutunut kohtaamaan eikä niitä ole päässyt pakoon - on kasvattanut. Olen ollut näiden samojen naamojen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa jos en samassa huoneessa, niin hyvin lähellä. Näen heitä tiiviimmin kuin omia vanhempiani, muuta perhettäni, ystäviäni tai kummityttöäni.
Toisaalta se on ollut hyvin ihanaa. Elää samassa vuorokausirytmissä ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista ja aina löytyy joku, joka tekee samaa tehtävää. Kokkaillaan hyvää ruokaa, juodaan teetä, pelataan korttia ja ollaan vaan.

Ja ehkä juuri ne hyvät kokemukset saivat minut kuitenkin taipumaan soluasuntoon. Minua vie eteenpäin se, että se on vain pieni osa tulevaisuuttani ja ihan uudessa ympäristössä. Siitä on hyvä jatkaa sitten kotiin, jossa voi elää vapaammin tai olla pois viikon ilman että kukaan ihmettelee.

Vakuutusnaisen kysyessä, mikä on uusi osoitteeni, tuntui todella oudolta sanoa joku muu osoite kuin se, missä olen ollut kirjoilla puolet lapsuudestani.
Vaikka en ole koskaan ajatellut, että koteja voisi olla vain yksi, niin minulla on kuitenkin ollut koko elämäni aikana vain kaksi sellaista kotia, mihin olen saanut postini ja minkä olen ilmoittanut osoitteekseni. Nyt olen saamatta kolmatta, joka vieläpä on Helsingissä.

Oon aika onnellinen.