Todistukset kouraan, elämä on edessä. Mihin sitten mennään, mitä on nyt tehtävä?

Oon ollut viimeistä viikkoa koululla ja yrittänyt nauttia siitä aivan täysin. Ensimmäistä kertaa elämässä musta tuntuu siltä, että oon ruskettunut muualtakin kuin käsistä. Vaikka on tullut oltua varsinkin muksuna paljon aurinkomatkoilla Espanjassa ja Kreikassa niin sitä ei huomannut koskaan kuin oikeastaan naamasta. Punapäisten lahja tai kirous - pisamat.
Mitään muuta ihmeellistä mulle ei kuulu. Lääkeannosta nostettiin taas ja tuntuu ihan oudolta, kun ei tiedosta kipua ollenkaan. Kolme vuotta sitten tähän aikaan, kun edellisen kerran lupasin "ei enää koskaan tänne" ja hyppäsin kohti tuntematonta, pelkäsin juhlatilaisuudessa selkäkipujeni vuoksi. Huomenna en pelkää, vaan oon Aikuinen Ammattilainen. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja.

Kaikesta huolimatta tuntuu hyvältä, vaikka jotkut fiilikset tuntuvat tulevan juuri nyt paremmin Jenni Vartiaisen suusta.

BUZZADOR : VEET

Lukuisten paketin saapumis- ja aikataulutusongelmien jälkeen, sain vihdoin käteeni Buzzador -laatikon! En tosin kerennyt avata sitä, vaan sysäsin sen Jennin syliin ja lähdin itse reissuun karvaisena apinana, sillä tiesin että palatessani takaisin katsellaan ensin kun jäällä on lukuisia meitäkin karvaisempia ja sitten tehdään asialle jotain.

Jep, seuraava kirjoitus sisältää siis tuote-esittelyä ja -arvostelua. Mietin pitkään blogini luonnetta, sitä haluanko tehdä siitä kaupallisen tai haluanko ylipäätään puhua ja jakaa kuvia säärikarvoista. Mutta miksipä ei, kunhan sitä ei ole liikaa.
Buzzador on siis tyyppi, joka saa testattavakseen erilaisia tavaroita ja nyt paketti sisälsi siis Veet-ihokarvanpoistotuotteita. Tämän kampanjan tarkoituksena oli järjestää ystävien kanssa spa-ilta, jossa sitten kokeillaan kaikkia viittä eri tuotetta (suihkussa käytettävä, ilman vettä käytettävä, kylmävahaliuskat, kasvoliuskat ja rasva) ja arvostella tuotteet. Minä en maksanut näistä mitään ja Buzzador.com ei maksanut minulle mitään.

Niinpä linnottauduimme Kristan vessaan ja otin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni järkkärillä jotain muita kuin satunnaisia perhepotretteja. Tämä ei ole kuitenkaan cv:n arvoinen asia, sillä hei oikeesti jotakin säärikarvoja. Enkä noin muutenkaan ole varmaan kaikista parhain buzzaaja, sillä kamppanja oli mun ensimmäinen ja jotenkin kummasti lätkäpelin aikana laatikosta oli muodostunut roskakori, jonka seurauksena taisin kadottaa muutaman aika olennaisen lapun.. :D Mutta se ei menoja ja karvankasvun estoa haitannut!

Kaikki tuotteet rasvaa ja kasvoliuskoja lukuunottamatta oli mulle entuudestaan tuttuja. Mun suosikki on aina ollut voide, minkä annetaan vaikuttaa iholla muutama minuutti ja sitten pesusienen kera pestään pois. Se on kivuton (toisin kuin kylmävahaliuskat - ai ai ai!!) ja suhteellisen tehokas, vaikka oltiin kaikki sitä mieltä, että sen jälkeen on vielä pakko sheivata, sillä aivan kaikki karvat eivät kuitenkaan suostuneet lähtemään.

 En tiedä näkeekö kuvista niinkään, mutta kylmävahaliuskat aiheuttivat punoitusta ja vielä samana yönä, kun onnistuin päätymään kotiini, kirveli jalkoja.

Kyllä meidän suosikki taisi kuitenkin olla tuo suihkussa pois otettava, sillä se ei aiheuttanut iho-oireita ja oli.. no kivuton. Mitään inhokkia ei tullut, mutta tuota rasvaa käytti lopulta vain minä, sillä Kristalla oli jo jokin toinen hyvä öljy, joka auttaa kuulemma kaikkeen. Enkä noin itsekään osta kaikkiin eri vaivoihin rasvoja, vaan mulla on sellaiset vakiorasvat.

Ja taas on aika kääntää sivua

Kyllä huomaa heti, että kun ei ole kameraa niin jotenkin ei ole intoa julkaista mitään täällä. Mä kun haluaisin jokaisen kirjoituksen sisältävän muutakin kuin tätä tavallista lässytystä mun elämästä.
Mutta tässä sitä taas tulee.

Aamulla pyörähtää käyntiin tän harjoittelun viimeinen päivä. Ja itseasiassa viimeisen harjoittelun viimeinen päivä, joka kuulostaa kieltämättä aika mahtavalta tän kolmen vuoden jälkeen. Ammattikorkeakouluista ei ole kuulunut mitään, mutta ei se toisaalta edes harmita. Sen sijaan olen rakastunut yhteen vuoden mittaiseen koulutukseen. Siihen osallistuminen vaan meinaisi sitä, että musta tulisi taas pohjoosen tyttö. Eikä musta todellakaan tunnu siltä, että haluaisin muuttaa Helsingin sykkeestä mihinkään. Mutta aina tietenkin haluaisin lähemmäksi unelmiani, sillä vaan silloin mulla on jotenkin kokonainen olo eikä tunnu siltä, että työ on kivaa, mutta mä en osaa antaa itsestäni tarpeeksi.

Kuitenkin syy sille, miksi halusin kirjoittaa juuri tänä yönä, tässä samalla kun yritän epätoivoisesti parannella kurkkukipuani muumiteellä ja pastilleilla on se, että oon löytänyt itsestäni taas sen naisen, joka ajattelee liikaa. Nyt kuitenkin ainoa ajatus on pistää teidätkin ajattelemaan. Kuunnelkaa alla oleva biisi ja jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan esimerkiksi tämän.

Matkustelua ja (sosiaalista?) mediaa

Toisella puolella metroa nauretaan isi pidä jaloista kiinni ja selkäni takana lapsen raastava itku äitii. Minä hymyilen yhdelle naiselle ja se hymyilee takaisin. Meinaa sanoa jotain, mutta tuntemattomille ei puhuta. Vanhus katsoo minua vihaisesti, ei varmaan tykkää siitä kun matkustan patjan kanssa. Mies, jolta ostin patjan oli mukava. Tapoihin kuuluu epäillä kaikkia - kenenkään tuntemattoman ystävällisyyteen ei saa luottaa.
Unohdan jäädä pysäkilläni pois, sillä uppoudun haaveisiin.
Enkä enään edes hätäänny, sillä minun on nyt hyvä olla.

Muutama päivä myöhemmin olen junassa, matkalla pohjoiseen. Poika huutaa mä kuolin teidän takia! Naurattaa, kun kuvittelen pojan lauseen erään toisen suuhun. Jeesuksen.
Nykyään me tapamme ihmisiä, kuolemme, shoppailemme, ajamme autoa yli nopeusrajoitusten ja puhumme tuntemattomien kanssa monta kertaa päivässä. Kun puen hahmoni nuorten tyttöjen suosimalla goSupermodel -sivustolla, saan palautetta. Oot kaunis, ihannoin sua! Niin, minua vai minun luomaa hahmoa? Ovatko ne sittenkin sama asia?

Leijonamieltä

"Nina oo sitten ihan hiljaa ja älä ala juttelee noille juopoille."
En olisi ikinä uskonut, mutta se oli tosi vaikeaa!! Olisi tehnyt mieli jakaa leijonamieltä ja kysellä että mitenhän illan pelissä käy, mutta koska Krista ei ole viimeaikoina arvostanut kovinkaan paljoa sosiaalisia taitojani, päätin olla kerrankin hyvä ystävä. Tosin heti kun Krista oli saatellut mut bussipysäkille ja lähtenyt pois, alkoi juttua lentää. Leijonamielen lisäksi minussa heräsi maalaisjuntti, sillä kuulin sanan Kokkola. Jossakin vaiheessa joku jopa laski, että bussissa olijoista varmuudella ainakin 45% oli kotoisin Kokkolasta. Nyt se on siis todistettua, kukapa sieltä ei Helsinkiin haluaisi.

Tajusin, etten näe kuin kaksi Suomen peliä. Tai saatan nähdä muitakin vähän, mutta en Jennin huikeassa kisakatsomossa (jossa tosin tuntui että yli puolet ajasta puhuttiin siitä, kuka pelaajista on komein...) Niinpä söin melkein kokonaisen kääretortun, join feikkikokista ja tietenkin leijonapastilleja! Ja aamulla sain sähköpostin, että milloin pidettäisiin seuraava yksilöaika kuntosalilla. Hups.

Elä, opi, koe - et myöhemmin ei kaduta

En tiedä. Mistään mitään.
Paljon kirjoitettavaa, mutta ei yhtäkään selkeetä lauseenrakennetta.Niinpä

KUNTOSALI
- Infrapunasauna <3
- Ensimmäinen yksilöaika
- Kehonkoostumusmittaus = nyt testataan kuinka huono ihminen olet
- "Mitä oikeasti tulit hakemaan kuntosalilta?"

IHMISET
- Paljon naamoja, joita en odottanut näkeväni täällä
- Mulla on ihan mahtavia kavereita
- Tyttöjeniltaa, juoruilua ja sitä kun saa vaan olla
-Junasta tuttu "kaveri" soitteli taas ja sovittiin ettei soitella kännissä
- Seuraksi elokuvaan, jota en ikinä olisi kuvitellut meneväni katsomaan.

OPINNOT
- Valmistun vajaa kuukauden kuluttua
- Neljättä viikkoa viimeisessä työssäoppimisessa
- Mihin se kaikki aika onkaan kulunut?
- Olenko minä oikeasti pian valmis?
-Olen harkinnut vakavasti sitä vaihtoehtoa, että menisin jatkokouluttautumaan jos siihen tulee mahdollisuus.

MUN ELÄMÄ
- Nautin melkein jokaisesta hetkestä, vaikka olen vielä ihan sekaisin
- Nettikirpputorit ja kaikki toisten vanha on nyt mun uutta
- En tiedä mitä teen kuukauden päästä vaikka pitäisi kai
- Kolme työtarjousta eikä mikään silti ole varmaa.

"Nina tää biisi on omistettu sulle." ....Voi kiitos.