Marraskuu 2012

Elin vuosi sitten elämäni ehkä parhainta aikaa. Olin juuri aloittanut työssäoppimisen Helsingissä ja se vastasi kaikkia unelmiani. Sen lisäksi asuin pääsääntöisesti Porvoossa kaverini perheen luona. Nukuin vähän, sillä mulla oli kokoajan kaikkea muuta kivaa tekemistä. Sain kummallisia onnellisuus-kohtauksia ja elin muutenkin todella tunteellista aikaa. Nauroin paljon. Ja mikä tärkeintä, nauran niille jutuille edelleen! :D
Nyt haluan jakaa kanssanne tilapäivityksiä viime marraskuulta.

Pohjanmaakiertue osa ehkä 1036

Muutaman päivän Pohjanmaa-kiertue taas takana. Koska matkustan sinne usein lähinnä junalla, oli nyt loistavaa vaihtelua mennä äidin kaverin kyydissä. Se haki mut maanantaina keskeltä ikkunaremonttia ja vei illalla mut suoraan vanhempien kotiovelle. Matkan aikana käytiin kirppiksellä ja kivoilla huoltoasemilla. Kävin myös ensimmäistä kertaa Juustoportilla, josta ostin myös aivan taivaallista suklaata (ja vähän herkkuja joululahjaksi, mutta voi olla että syön ne itse, kuten suklaakalenterinikin sisällön jo ;))

Oikeastaan samantien kun saavuin Kokkolaan, alkoi sairastelu. Nukuin 18 tuntia putkeen ja olin ihan tukossa. Vähän jaksoin kokata, mutta lenkkivaatteita en ottanut edes esille.

Tiistai-keskiviikko välinen yö meni valvoen. Aamu neljältä löytyi jopa tekemistä, kun mun Vaasan kaveri alkoi soittelemaan. Puhuttiin kolme tuntia, jonka jälkeen lähdin sen luokse yhdeksi yöksi! Me ollaan viimeiset kolme vuotta sairasteltu samat pöpöt yhdessä Opistolla asuen, joten tiesin että vaikka en muita kipeänä viitsi nähdä, jaksan kyllä tuon sankarin kanssa silloinkin olla! :D
Mä tykkään tosi paljon siitä elämänasenteesta, mikä meillä molemmilla on. Se ei ehkä aina sovi samaan muottiin muiden kanssa, mutta tärkeintä on mun mielestä se että nauttii siitä itse. Toki mä myönnän, että esim. mun unirytmiä voisi kutsua jo ongelmaksi ja muutenkin täytyisi joskus kääntää kalenterin sivua, mutta oon silti onnellinen.

Pohdin myös paljon syitä siihen, miksi käyn porukoiden luona aika usein. En voi perustella sitä mitenkään. Pääsääntöisestihän oon hyvin äkkipikainen, jopa aggressiivinen koko sen ajan mitä vietän siellä. Musta tulee siellä esille aina ne piirteet, mitä isässäni eniten oon inhonnut. Hermostun äidille aivan kaikesta ja kiihdyn nollasta sataan nopeampaa kuin Joonatan Sievisen ferrari.
Tietenkin mulla on siellä paljon myös muita sukulaisia ja varsinkin silloin kun suvun pienimmät mulle soittaa niin tulee aivan kamala ikävä. Silloin sitä kuin vahingossa lupaa että kohta nähdään ja ostaa junaliput.

Meen vielä tän vuoden puolella Kokkolaan kahdesti. Mä huomaan stressaavani asiaa jo nyt. Ei mun koti ole siellä. Tietenkin kivoja juhlia tulossa - ensin siskon nuorimman ristiäiset ja sitten joulu, mutta silti on sellainen olo etten halua. Mä itseasiassa kirjoitin pari viikkoa sitten tekstin missä kerroin tarkemmin syitä ja seurauksia sille, että päätin lähteä sieltä heti peruskoulun jälkeen. Koska sen ajanjakson muistelu herätti mussa hyvin vahvoja tuntemuksia, päätin jättää sen ainakin vielä toistaiseksi julkaisematta.

Harmi, että niistä voimakkaista tuntemuksista onni ei kuulu joukkoon. Vaikka oonkin todella onnellinen siitä päätöksestä. Edelleen. Mutta tuntemattomasta ikävästä en osaa päästää irti. Ne on varmaan ne juuret, mistä puhuttiin kun lähin Opistoltakin. Ikinä ei saa unohtaa mistä on tullut. Sen tietää myös tämä kokkolalainen:



Mussa aina liehuu mun pohjanmaan tuulia.

HAASTE

Lotta haasto mut :o

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa.

5. Sinun pitää kertoa ketkä olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Faktat tiskiin!

1. Mun lempikengät on ns. keinukengät. Viimeiset kaksi vuotta oon suoraansanoen lentänyt ne jalassa, enkä voisi kuvitellakaan käyttäväni muita! Joskus tietenkin on pakko, mutta pääsääntöisesti lennän mielummin kun teen töitä huonojen kenkien vuoksi ;) Siitäkin huolimatta, ettei kyse ole mistään nätin näköisistä poppoista.

2. Mä en ymmärrä meikkaamisesta ja pukeutumisesta oikeastaan yhtään mitään. En oo aina edes aivan varma haluanko, sillä en jaksaisi käyttää aikaa siihen.

3. Tällähetkellä mulla on sänky, jonka ympärillä on ohuet verhot. Oikeesti suurin haave olis rakentaa sänky esimerkiksi vanhaan vaatehuoneeseen, jossa olisi pelkkä sänky, valkoiset puuseinät ja kattoikkuna... :D

4. Mä en edelleenkään tiedä mikä musta tulee isona. Haaveilen nuorisotyön lisäksi terveydenhoitajan ja toimintaterapeutin työtehtävistä. Niin ja junassakin olis ihana työskennellä.

5. Mun lempikoirarotu on ranskanbulldogi. Ei lisättävää. <3

6. Saatan purskahtaa itkuun nähdessäni koiran tai lapsen. Myös elokuvat saattavat aiheuttaa samaa. Noin muuten en pidä itseäni kovin herkkänä. Tai nyt kun tarkemmin itseäni tutkiskelin niin ehkä oonkin. Sen kaiken rämäpäisyyden ohella.
7. En tiedä miten muotoilisin tämän niin, etten kuulostaisi kovin provolta, mutta en usko sääntöihin. Tai siis aikuisten sääntöihin - lapselle nyt on hyvä kertoa mikä on ok kun se ei vielä itse ymmärrä käyttää esimerkiksi maalaisjärkeä ja musta tuntuu -fiilistä, mutta en usko että aikuiset rikkovat sääntöjä siksi etteivät tiedä että jokin ei ole soveliasta. Esimerkkinä vaikka kaupassa tupakointi. Joojoo, ehkä tää asenne johtuu vapaasta kasvatuksesta tai yleisestä auktoriteettivastaisuudesta. Mutta näin ajattelen.
8. Rakastan laulamista. En tiedä musiikista mitään enkä usko olevani kovin hyvä laulamaan, mutta se on vaan niin ihanaa. Varmaan niihin aikoihin kun pyörin seurakunnassa niin nimenomaan se laulaminen oli parasta. Jopa silloin, kun ne sanat ei enää uponnut teinityttöön niin tykkäsin käydä lauleskelemassa.
9.Mä oon ottanut aika rankasti sen, etten voi luovuttaa luuydinnestettä tai verta. Mun mielestä on kamalaa edes ajatella, että joku voi kuolla siksi, ettei ympärillä olevat ihmiset suostu antamaan kehostaan jotain sellaista mikä uusiutuu kuitenkin. Noin muuten musta ei äiti Teresan piirteitä taida hirveästi löytyä.
10. Mä kiroilen aika paljon ja se on todella ärsyttävää. Pääsin siitä tavasta joskus eroon, mutta jotenkin kesän aikana se tuli suuhun uudestaan.
11. Kaadoin eräs päivä kiehuvat vedet sekä omaan syliin että läppärini päälle. Mulla ei siis toimi kaikki kirjaimet (kuten a,f,c), joten kirjoittaminen on suunnattoman ärsyttävää. Lisäksi mulle on koulussa opetettu että jos palovamma on kämmentä isompi, pitäisi hakea apua. En hakenu. Ja sattu muuten pitkään.

Kysymykset mulle

1. Mikä on lempi vuodenaikasi?

*Oonko ihan hassu, jos vastaan ettei mikään? En voi sietää kylmyyttä, en kuumuutta, en märkää, en liukkautta - en mitään! Koska Suomen kesä ei ole mikään tukahduttavan kuuma ja jollain hämmentävällä tavalla vieläpä pirun lyhyt - taidan pitää itseäni kesätyttönä.

2. Jos saisit elää yhden hetken elämästäsi uudestaan, mikä se olisi?

*En mitään. Elän hetkessä ja jokaisen hetken kerran. ;)

3. Suolaiset vai makeat herkut?

*Ehkä kuitenkin makeat... Joo.

4. Nettikirppis vai livekirppis?

*Olosuhteiden pakottamana nettikirppikset, vaikka tykkäisinkin tunnelmoida isoissa kirpputorihalleissa ja tehdä löytöjä.

5. Jos saisit valita kotiisi ihan minkä tahansa design-tuotteen, mikä se olisi? 

*Umm, mahdanko edes tietää mitä tässä haetaan? :D Haaveilen vain muutamasta ikean huonekalusta, parista jutusta mitä haluaisin tehdä / tuunata itse ja niin, ehkä siitä pentikin tuikkupuusta, mutta en ehkä siitäkään tarpeeksi. Tai no voi olla että täytyy kuitenkin käydä vielä joku päivä ostamassa se :D

6. Suosikki lomakohteesi? (Joko missä olet käynyt tai minne haluaisit mennä)

*Tässäkin asiassa oon ehkä enemmän tunne- kuin paikkariippuvainen. Mun yksi suosikki lomakohde on ollut jo monia vuosia Helsinki ja kaikista surkeimmat reissut on ollut ulkomaanreissut porukoiden kanssa :D Tanskan matkaa mulla on ikävä, sillä reissulla oli kyllä parasta seuraa ja paljon hyviä muistoja.

7. Markka vai euro?

*Euro

8. Mikä joulussa on parasta?

*Ruoka ja suklaajoulukalenteri! :D

9. Shoppailetko mielummin kierrellen kauppoja vai tilaatko nettikaupoista suoraan kotiin?

*En yleensä jaksa kumpaakaan pitkään, mutta kaupoissa kiertely on mielestäni mukavempaa.

10. Vietitkö lihattoman lokakuun?

*En, päinvastoin nautin siitä että jotkut tekivät niin, sillä tein aika hyviä löytöjä koko kuun lihahyllyltä ;)

11. Osaisitko elää ilman elektroniikkaa? Mitä jäisit eniten kaipaamaan?

*En osaa sanoa ilman kokeilua, mutta uskon etten. Eniten jäisin todennäköisesti kaipaamaan yhteydenpitoa muihin: mä tapaan huomattavasti enemmän ihmisiä netin tai puhelimen välityksellä kuin kasvokkain tai vaikka kirjeellä. Niin ja ilman tv:tä oon ollut huhtikuusta asti, eli siitä maailmasta oon jo nyt vähän pihalla, mitä nyt tietenkin kylässä pystyy katsomaan ja netistä tulee seurattua paria sarjaa. Tiedän kuitenkin joskus hankkivani tv:n.

Omat kysymykset sulle:

1. Minkä ikäinen olet passikuvassasi?

2. Jos sulla on ajokortti, milloin olet saanut sen? (kuinka monta päivää, viikkoa tai vuotta sen jälkeen kun täytit 18?)

3. Unelma-ammattisi lapsena? Onko se unelmasi edelleen, jos ei, miksi?

4. Mikä on isoin eläin minkä olet nähnyt?

5. Millainen suku sulla on?

6. Kuinka monta puukkoa keittiöstäsi löytyy? Onko kasviksille ym. omat?
7. Omasta mielestäsi pahin paheesi?
8. Syötkö vitamiineja tai muita ravintolisiä päivittäin? Jos syöt, mitä?
9. Jos sinun pitäisi ottaa lävistys, minkä ottaisit?
10. Kaunein suomalainen sana?
11. Jos saisit nyt 50 euroa, mitä tekisit sillä? Säästöön ei saa laittaa ja se on käytettävä kokonaan heti.

--
Ja lol en varmasti haasta ketään! Krista ja Jenni nyt ainakin vois tän tehdä, daa ;)

Työhaastattelu

Torstaina oli työhaastattelu. Uravalmentaja oli tulostanut mulle alkuviikon käynnillä lapun, jossa luki Toimistovahtimestari ja hetken päästä huomasinkin istuvani puhelin korvalla valmiina kertomaan itsestäni ja sopimaan haastatteluaikaa.
Puhelun aikana käytiin myös keskustelua työnimikkeestä, joka on aika harhaanjohtava, ja toisaalta ei. Ymmärtääkseni kyse olisi kuitenkin siis työstä, mitä nuvat voisivat oikeasti tehdä, mutta eivät ainakaan tällähetkellä juurikaan tee.

Kun mua ei vielä torstai-aamunakaan jännittänyt ja sain syötyä ennen haastattelua hyvin, huolestuin hiukan. Pelkäsin sen olevan myös merkki siitä ettei enää kiinnosta - mikä toisaalta voisi kaikkien näiden "kiitos mutta ei kiitos"-viestien jälkeen olla ehkä ihan ymmärrettävää.
Eniten jännitti ehkä taas haastattelupaikalle löytäminen ja monien mutkien ja kiertoreittien jälkeen löysinkin perille. Kävellessäni niitä katuja huomasin miettiväni, että entä jos nää kadut on pian mun jokapäiväinen nähtävyys. Eikä se tuntunut yhtään hassummalta ajatukselta, kauniita maisemia ympäriinsä ja kotoa matka sinne kestää vähän yli puoli tuntia - joka on kuulemma aika vähän helsinkiläisenä.

Haastattelutilanne oli todella mukava. Mulla oli haastattelijoiden kanssa hyvin samankaltaiset näkemykset sekä mun mahdollisista työtehtävistä, mutta myös muista ajankohtaisista asioista. Olin turhaan opetellut ulkoa listaamaan heikkouksia ja vahvuuksia, sillä ne osasi listata mun vahvuudet jo aivan sen haastattelun perusteella. Innokkuus ja nuoruus.
Myöskin taas pääsi juuret yhdistäväksi tekijäksi toisen haastattelijan kanssa. Kyllä jollain tapaa saa olla aina silloin pohjanmaasta ylpeä ja todeta sieltä tulevan hyviä työntekijöitä.

Mitä enemmän keskusteltiin sitä enemmän mun aivot raksutti uusia ideoita. Ideointi jatkui myös kotona ja huomasin illan päätteeksi suunnitelleeni paikkaan tapahtuman ihan mainonnasta tarjontaan ja ohjelmaan. Ja uutta sisustusta. Oho.
Maanantai ei vaan millään tuntunut tulevan. Tai tulihan se lopulta, mutta odottavan aika on pitkä, varsinkin jos herää jo aikaisin aamusta istumaan puhelin kädessä. Ja saa vielä hirveän päänsäryn pelkästä jännittämisestä.
Osittain se into oli ihan hirveää, sillä tieto siitä että kerkeän ennen tuloksien tulemista suunnittelemaan työpaikkaan ties kuinka paljon kaikkea, mikä jäisi käyttämättä jos en taaskaan saa tilaisuutta, loi ennenaikaisen pettymisreaktion. Se että mulle kerrottiin puhelun tulevan joka tapauksessa maanantai-aamuna, sai mun päässä pyörimään filmirullan, joka näytti mulle kerta toisensa jälkeen maanantaista puhelua, jonka jälkeen valun seiniä pitkin lattiaan. Siinä filmillä pettyy myös pessimisti.

Kello 10.43 puhelin soi. Mukava naisääni - toinen haastattelijoista, kysyy millainen fiilis torstaista jäi. Me mietittiin, että me halutaan teidät molemmat, teissä oli niin paljon potentiaalia. Miltäs se susta kuulostaa?

Enkä ole ehkä vielä aivan täysin sisäistänyt tätä. Äidille soittaessa suurin huoli oli, etten ehkä kerkeä löytämään täydellisiä toimistokorkokenkiä ja oppia kävelemään niillä ennen töihin menoa. Lisäksi toinen ajatus oli, etten haastattelutilanteessa voittanut ketään. He haastattelivat kahta ja ottivat kaksi. Vaikka sillä ei perjaatteessa mitään merkitystä olekaan.
Huomenna toivottavasti selviää vielä vähän paperisodan määrä ja ehkä pian pääsen aloittamaan. Mutta ei ennen kuin osaan kävellä korkokengillä ;)

Hei hei mitä kuuluu, sä kysyt ja kaikki on ok

Mistähän sitä alottaisi...
1) Mun pää huutaa mua lähtemään hölkkälenkille. Joka päivä. Uskomatonta. Ja kivuliasta, mutta pikkuhiljaa pari askelta lisää... Jos kipu käskee lopettamaan niin mietitään sitten uudestaan. Ehkä ;)
2) Nyt yksi pohjanmaan kaveri lisää on nähnyt mun asunnon. Se vietti mun luona pari päivää, jonka jälkeen matkustettiin yhdessä Kokkolaan. Tehtiin junaan evääksi jopa kanasalaattia, joka oli ehdottomasti semmonen eväs mitä todennäköisesti voisin tehdä toistekin!
3) Mun sukuun syntyi Kokkolassa olon aikana uusi pienokainen. Viimevuosina oon päässyt ostamaan vaatteita sekä leluja pikkuprinsessoille, mutta nyt sukua päätti jatkaa pieni (4420g..) prinssi! Oon nyt siis triplatäti. Itseasiassa päivä tuon ilouutisen jälkeen tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun tulin ensimmäisen kerran tädiksi. S on siis jo iso esikoululainen, joka tuumasi pikkusiskolleen ettei kerkeä enää leikkiä kun hoitaa pikkuveljeään :D
4) Yksi stressinaihe vähemmän: mä saan jäädä tähän mun asuntoon vielä ainakin toistaiseksi. Pelko kodittomuudesta on viimeaikoina rajoittanut mun muita ajatuksia ja kummitellut unissa, mutta nyt ainakin hetkeksi voin taas hengähtää. Äsken tuli sähköposti, että avaimet tulee palauttaa 30.11. Enkä halua uskoa sitä.
5) Mun entinen puhelin veteli aivan viimeisiään ja päätin, että on jopa hengenvaarallista jatkaa yhteiseloa sen kanssa. Siispä tilasin ihan hyvällä tarjouksella itselleni uuden lelun. Nokia Lumia 620 <3

+6) En oo moniin viikkoihin hehkuttanut, joten nyt on taas aika: Jenni tekee maailman parhaimpia hodareita! Oon varma että eilen jokainen täydessä junassa ollut katsoi kateellisena tätä näkyä. Tällä kertaa tälle nautinnolle oli myös erityinen syy, mutta kerron siitä myöhemmin.

Koska julkaisen tämän vain pari minuuttia sen jälkeen, kun sain tietää kohdan 4 muutoksesta, on pakko lisätä myös että ehkä elämä jatkuu, vaikka nyt kieltämättä tuntuu todella pahalta ja epätodelliselta.