*Töitä jäljellä vajaa kaksi kuukautta. Olen alkanut pitämään työstäni aina välillä ja löytänyt täältä ihmisiä joita voin kutsua leikkimielisesti perheekseni.
*Pisteet ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin ei riittäneet. Tänäkään vuonna.
*Sain kutsun työhaastatteluun.
*Vietin viisi päivää Kokkolassa. Se oli ihan kivaa.
*Mun kummityttö kutsuu mua tädiksi ja kummipoika nauraa paljon. Prinsessat on jo niin isoja etteivät viihdy kainalossa kuin hetken.
*Kokkolassa on parhaita kevätrullia ja vedin niiden kanssa överit useana päivänä. Sen näkee naamasta.... ;D
*Usean vuoden tauon jälkeen voin taas pikkuhiljaa varovasti kutsua itseäni western-tytöksi. Hevosen selässä on käyty nyt istumassa kuusi kertaa ja itseinho kasvaa kerta toisensa jälkeen. Ja silti samalla oon voittaja.
*Näen edelleen unia missä kissani kuolee, koska olen unohtanut hänet. Unohtaminen on kuitenkin mahdotonta, sillä hän kirjaimellisesti roikkuu hampaillaan nilkoissani ja kun työnnän hänet pois on hän kynsillä kiinni ranteissa. Sen unen tarve on mitätön ja se ei voi sietää sitä että minä tarvitsen silti unta.
*Oon muuttunut. Opettelen käyttämään sanoja kiitos ja anteeksi, olemaan muille ystävällinen, puhumaan asioista joista ennen vaikenin, luottamaan toiseen - ehkä myös itseeni.
*Ja niin yllättävää kun se onkin, on muutoksen aiheuttaja toinen ihminen. Ja vaikka lupasin ettei niin saa käydä enää koskaan, oon todella onnellinen.
Juuri nyt haluaisin pukeutua hienosti, tehdä hiuksille ja naamalle jotain ja nauttia yöllisestä, lämpimästä Helsingistä. Juoda ehkä terassilla yhden tai kaksi siideriä. Humala ei kuulu enää haaveisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti