Niin sitä elämä heittelee.
Olen saanut kuulla töissä monilta että kannan itseäni nykyisin itsevarmemmin ja olen poikkeuksellisen onnellinen. Toisinaan havahdun kysymykseen mikä noin hymyilyttää.
Eikä edes se että pyöräni varastettiin ja kodistani paloi sulake kiukaan mentyä oikosulkuun tunnu harmistuttavan.
Jokainen hetki on uuden opettelua ja välillä tuntuu vaikealta kun ei halua valehdella eikä kertoa liikaa. Kävi tämän onnen kanssa miten tahansa, olen oppinut elämästä viimeisien viikkojen aikana enemmän kuin koskaan aiemmin.
Välillä on vaikea keskittyä miettimään milloin ruoka on valmista ja toisinaan huomaan etsiväni itselleni omistusasuntoa Helsingistä. Ehkä haaveilu on se mikä pitää minut elossa.
Aivan kuin elämälläni olisi vihdoin suunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti